Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 


MATKOJA KOTIMAASSA

Autoni taisi olla suvun ensimmäinen auto, ja kotipaikallani käydessämme töllistelijoitä ja pyllistelijoitä riitti.


    Ostin ensimmäisen automme vuonna 1964. Se oli käytetty punainen kaksiovinen DKW, jossa oli kermanvalkoinen katto. Uuden vastaavan hinta oli silloin noin 6000 markkaa, mutta minä maksoin kolme vuotta vanhasta autosta 4000 markkaa. Se oli noin puolen vuoden bruttopalkkani, mutta jouduin kyllä sitä varten ottamaan ensimmäisen autolainani. Etuvetoista autoa pyöritti kaksitahtinen  kolmesylinterinen moottori.     
​   Nykyinen Audi on DKW:n seuraaja, vaikkakin kovasti muuttuneessa muodossa. Vain etusäleikön neljä rengasta muistuttavat perinteestä.      Poikkeuksellista siihen aikaan oli, että autossamme oli etuistuimilla turvavyöt, kahden pisteen lantiovyöt, jotka auton edellinen omistaja oli siihen asennuttanut. Aloin heti opetella turvavöiden käyttöä, ja se herätti huomiota. Kun kävin kaupalla ja pikkupojat näkivät minun panevan turvavyötä kiinni, he kysyivät, että ”meinootko sinä ajjoo kovvoo, ku paat turvavyön kii?”​

   Perheellämme on alusta lähtien eli 1960-luvulta alkaen ollut tapana kierrellä lomilla ja muina vapaa-aikoina runsaasti eri puolilla Suomea. Samalla olemme voineet vierailla myös maan eri kulmille hajaantuneiden sukulaistemme luona. Tuon ensimmäisen auton jälkeen meillä on ollut kolme japanilaista autoa ja sitten oli kolme saksalaista autoa, Opelia. nykyinen auto on taas japanilainen, kahden aikaisemman Datsunini valmistajan tekemä Nissan. Kaikki autot olen ostanut käytettyinä ja muutamat niistä jo yli 200 000 kilometriä ajettuina. Olen huomannut, että ajokilometrit eivät vaikuta autossa muuhun kuin hintaan, ja mielestäni on kulkuvälineeseen turha panna niin paljon rahaa, minkä uudet autot maksavat. Tosin jonkun niitä on ostettava uutenakin, muuten niitä ei ole käytettyinä saatavissa. 

  Vuosittaisena pääkäyntikohteenamme, varsinkin niin kauan kuin Hailuodon isovanhemmat elivät, oli vuosikymmeniä tietenkin Hailuoto. Useimmiten kävimme siellä vain kesälomien aikoihin, mutta joskus myös talvisin. Näihin pitkiin matkoihin yhdistimme usein kohteita myös eri puolille Lappia. Vakiokäyntipaikkoja olivat tietenkin myös sukulaispaikat Rovaniemellä, Kemissä ja Pellossa. Perheen ollessa vielä pieni, oli matkoilla mukanamme kupolimallinen Sopu-teltta, mutta 1970-luvun puolivälissä, jolloin meillä olivat jo kaikki neljä poikaa; Jukka, Esko, Markku ja Tomi, kävi teltta liian pieneksi, eikä sukulaispaikoistakaan tahtonut enää kaikille tilaa löytyä.​ Vuonna 1976 ostin ensimmäisen matkailuvaunumme, käytetyn englantilaisen Sprite Musketeerin. Sen jälkeen niitä oli suomalainen uutena ostamani Solifer ja käytetty englantilainen Hobby. Vuonna 2000 vaihtui vaunun tilalle käytetty Solifer matkailuauto. 

   Nyt olemme jo ainakin noin kymmenen viime vuoden ajan tehneet matkojamme enimmäkseen Railin kanssa kaksistaan. Muutaman kerran mukanamme on ollut jompikumpi tai molemmat nuorimmista pojistamme. Matkailuauton myin keväällä 2012 ja siitä kolmen vuoden kuluttua, vuonna 2015 ostin kahdelle hengelle sopivan ja kevyen Poksin.

 

Erilaisista auto- ja muista matkoista kotimaassa ja niillä sattuneista tapahtumista kerron tämän sivun alasivuilla:

 

 

(Päivitetty 9.2.2017)

 

 

 

 


©2018 Rauno Pelkosen kotisivut / KOTIMAASSA (6 alasivua) - suntuubi.com