Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


Kuvausmatka Merenkurkkuun

 

     ”Tuonne sekaanko meidän pitäisi lähteä”, tuumailimme veljeni kanssa retorisesti lämpimästä autosta laskeuduttuamme vilusta hytisten, kun saavuimme helatorstaiaamuna Vaasan satamaan, jossa äkillinen tuulen puhuri ja vesikuuro juuri hakkasivat kiinnitysköysissä tempoilevaa vesibussia.
      Melkein määräaikaan mennessä oli reilun 20 hengen suuruinen Pertti Hissan johtama ryhmämme kasassa ja rantalaiturin täytti hirmuisen suuri varusteröykkiö, jossa huomiota herättivät jyhkeät järjestelmäkamerat pitkine putkineen ja raskaine jalustoineen. Tunnetuin ryhmässä oli  luontovalokuvaaja ja kunniatohtori, Hannu Hautala vaimonsa  Irman ja koiransa kanssa.
     Olimme lähdössä Suomen luonnonvalokuvaajien retkelle neljäksi vuorokaudeksi noin neljänkymmenen kilometrin päässä Vaasasta avomerellä olevaan Rönnskärin saaristoon valokuvaamaan maisemia ja lintuja. Jo Vaasaan tullessamme olimme onnistuneet Laukaassa näkemään ja kuvaamaankin ainakin sadan joutsenen parven ruokailemassa pellolla. En ole koskaan ennen nähnyt kerralla niin paljon joutsenia. 

      Merimatka oli jonkin verran kuoppaista,  mutta noin neljän tunnin tyrskytyksen jälkeen olimme perillä majoitussaarellamme Fällskärissä, joka pienuudestaan huolimatta on Rönnskärin saariston keskuspaikka. Matkan aikana oli sadekin lakannut, mutta lähes puuttoman saaren yli esteettömästi puhaltava tuuli pakotti meidät heti perille päästyämme pukemaan yllemme rinkan kätköistä kaikki mukana olevat vaatteet villapaitaa myöten ja vielä tuulensuojaksi sadetakin. Tämä kuului  asiaan meren ulkosaaristossa heti toukokuun alussa jäiden lähdettyä. Onneksi majoituksemme saunoineen oli entisellä luotsiasemalla sisätiloissa.
      Muutaman sadan metrin pituinen saari oli kallioinen, kuten kaikki muutkin Pohjanlahden ulkosaaret, joissa olin aikaisemmin käynyt. Saaren valtakasvina oli pitkin maata ja kallionkoloja matalan suikertava kataja. Katajien mataluus kertoi, että  talvellakin saari on lähes lumesta paljas, jolloin katajista säilyy vain ohuen lumikerroksen sisälle jäävät osat.

 

     Lintuja Fällskärillä oli paljon, joukossa sellaisiakin, joita sisämaassa ei juuri tavata. Lajimäärältään eniten oli haahkoja, joiden kumea ”auu-o, auu-o” -huuto kuului kaikkialta rannoilta. Haahka on suurin Suomessa pesivä sorsalintu. Uros on mustavalkoisessa kevätasussaan komea, naaras on tasaisen ruskeanharmaa.  Haahkan pesimäseutua ovat ulkosaaristot, joiden rannoilta se sukeltaa sinisimpukoita jopa kymmenien metrien syvyydestä. Merenkurkun alueella se on levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Pohjoisempana Pohjanlahdella veden suolapitoisuus on niin alhainen, että sinisimpukka ei siellä enää kasva. 
     Muita tyypillisiä ulkosaariston lintuja olivat melkein mustat mustalintu ja pilkkasiipi. Lentävän pilkkasiiven erotti mustalinnusta kirkkaanvalkoisesta kuviosta siiven takareunassa. Yritin kuvata myös merikihuja, mutta ne  olivat hyvin nopeita ja vaikeasti kuvattavia. Lauantaina osallistuimme myös lintujen Tornien taisto -tunnistuskilpailuun ja bongatuksi taisi tulla reilut 60 lajia. Sää saarella oloaikanamme oli vaihteleva, mutta kahtena iltana saimme ihailla kaunista auringonlaskua mereen.
     Matkalla totesimme, että kotimaassamme on tavattoman paljon mielenkiintoisia paikkoja, jotka vetävät vertoja ulkomaisille kohteille, mutta joissa vain harvat käyvät.

 

​(Päivitetty 11.2.2017)

 


©2018 Rauno Pelkosen kotisivut / KOTIMAASSA (6 alasivua) / Kuvausmatka Merenkurkkuun - suntuubi.com