Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

  Ruskamatka Lappiin 2008

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuoden 2008 syyskuun puolivälissä teimme noin viikon mittaisen matkan  Lappiin useimmista matkoistamme poiketen henkilöautolla. Olin etukäteen laskeskellut majoituspaikkoja tilatessani myös, että säästyvillä bensiinikuluilla voimme hyvin asua matkamme aikana sisätiloissa ja sisäruokinnalla.

Olin tilannut Vuontispirtiltä Pallas-tunturin juurelta majoituksen kolmeksi yöksi ja Peerasta läheltä Kilpisjärveä yhdeksi yöksi. Kuin ihmeen kaupalla oli molemmissa paikoissa vielä syksyn villeimpään turistiaikaan vapaana varsin edulliset vaihtoehdot. Muut mahdolliset yöpymiset olin jättänyt pää-tettäväksi myöhemmin. 

Saavuimme lauantaina 13.9. Vuontispirtille sopivasti päivälliselle ja ihastuin paikkaan ensisilmäyksellä. Lähetin kaikille pojillemme tekstiviestin, että olimme saapuneet Lapin kauneimpaan paikkaan. Korkealla rantatörmällä sijaitsevan hotellin ruokasalin ikkunasta näkyi komeiden kelojen välistä panoraamana tyyni lampi, sen takana oleva järvi ja järven takana Pallaksen tunturijonoon kuuluva Vuontiskero. Lehtimetsät kukoistivat kaikissa ruskan väreissä. Tietysti törmäilin heti kameran kanssa ikkunasta toiseen niin, että en meinannut ruokailemaan ehtiä. Perääni sain muilta ruokailijoilta ihmetteleviä silmäyksiä ja sen jälkeen olin kamerani kanssa merkitty mies. Paikan kauneuden vuoksi varasimme majoittumiseemme heti yhden yön lisää ja siirsimme majoittumistamme Peeraan yhdellä yöllä eteenpäin. 

  Sunnuntaina teimme kauniissa ruskasäässä noin kymmenen kilometrin edestakaisen patikkamatkan Pallas-Hetta –vaellusreitin varrella olevalle Montellin majalle ja maanantaina tutustuimme autolla Jerisjärven ja Särkijärven ympäristöihin. Keimiöniemen kalamajoilla kävimme jo kolmannen kerran. Haasteeksi seuraavaan kertaan jäivät mm. Keimiötunturi ja Särkitunturi. Tiistaina oli vuorossa Pallaksen Taivaskeron valloitus. Edellisenä syksynä olimme käyneet vain puolivälissä. Menomatkalla sain tunturin rinteellä muutamia kuvia valkoisista poroista ja paluumatkalla Vatikurun purolla nuoresta koskikarasta.

   Keskiviikkona lähdimme Kilpisjärvelle, mutta varasimme Vuontispirtiltä saman huoneen sieltä paluun jälkeen vielä yhdeksi yöksi. Ajoimme reilut 200 kilometriä Hetan kautta Peeraan, vajaa kaksikymmentä kilometriä ennen Kilpisjärveä. Majoittumisen jälkeen meillä oli ennen päivällistä aikaa noin neljä tuntia käydä Kilpisjärvellä ja Skibotnissa. Arvelin sen hyvin riittävän, koska matkaa tulisi edestakaisin vain noin 120 kilometriä ja Kilpisjärvellä kävisimme vielä uudelleen seuraavana päivänä.

   Laskeutuminen Kilpisjärveltä noin puoli kilometriä alemmaksi Skibotniin oli taas huikea elämys. Siitä, kun viimeksi olin sen välin niin päin ajanut, oli kulunut kaksikymmentäviisi vuotta, sillä vuonna 1982 olimme ajaneet sen kahden poikani, Eskon ja Markun, kanssa Nordkappiin mennessämme. Sitä ennen olimme käyneet Skibotnissa ensimmäisen kerran koko perheenä vuonna 1979. Vaimoni Railin ja nuorimman poikani Tomin kanssa olimme tulleet vuonna 1994 Ruotsin ja Norjan matkalta sitä kautta takaisin päin. 

​   Liian lyhyeksihän se neljä tuntia lukuisten valokuvausta varten tehtyjen pysähdysten vuoksi taas jäi. Skibotnissa olimme ehkä puolisen tuntia. Torstaina patikoimme Kilpisjärvellä muutaman kilometrin matkan Tsahkaljärvelle ja iltapäivällä ajoimme takaisin Pallakselle Vuontispirtille tuttuun kämppään. Perjantaina palasimme Ouluun Tomin luokse, josta olimme edellisenä lauantaina lähteneet.  Tällä syksyisellä matkalla meitä suosi koko ajan aika hyvä sää, ajoittain sumuineen ja täysikuineen valokuvauksen kannalta jopa loistelias. Kuvia tulikin muistikortille lähelle tuhatta.

​   Merkillisiä kohtaamisiakin näillä Lapin matkoilla usein sattuu, niin nytkin. Muutama vuosi sitten tapasin Riisitunturilla samoilla kahvitulilla nuoruusvuosieni tutun, jota en ollut tavannut melkein viiteenkymmeneen vuoteen. Nyt tapasimme saman henkilön lähtöaamunamme Vuontispirtillä aamupalalla. Samoin tapasin siellä kaksi opiskelutoveriani Kajaanin seminaarista. Myöhemmin sain tietää, että yksi veljeni oli kierrellyt Pallaksen maisemia samaan aikaan kuin mekin, mutta häntä emme tavanneet. Tuntuu siltä, kuin ruska-aikaan kaikki olisivat olleet Lapissa.

                                              

                                                                                     Pallaksen Vuontisjärvi ruskapuvussaan

 

(Päivitetty 13.2.2017)

 

 

 

 

 

 

 

 

 


©2018 Rauno Pelkosen kotisivut / KOTIMAASSA (6 alasivua) / Ruskamatka Lappiin 2008 - suntuubi.com