Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

                                                        LUOVON TYTTÖ

    Kuten alkusivuilla kerroin, on vaimoni Raili (o.s. Kartimo) kotoisin Hailuodosta, paikallisten sanonnan mukaan Luovosta. Hän oli muuttanut Hailuodon Marjaniemeen 1930-luvun lopulla muutaman vuoden ikäisenä pikkutyttönä perheensä  muuttokuorman mukana Kokkolan Ykspihlajasta, kun hänen isänsä Aarne oli tullut sinne majakanvartijaksi. Aikaisemmin hän oli ollut majakkamiehenä muun muassa Ulkokallassa.
                                                             

                                                             KARTIMON PERHEEN MUUTTO MARJANIEMEEN

"Väsyttävän pitkän matkan jälkeen laivaa vastassa oli punainen luotsikutteri, jolla muuttotavarat ja asukkaat vietiin maihin. Luotsivene muutti kurssia      suoraan itään, jossa näkyi lännen suunnalla alhaalla olevan ilta-auringon punertavassa hehkussa valkoinen suoraan merestä nouseva majakkatorni kuin kynttilä. Vähitellen majakka sai juurelleen ohuen tumman viirun. Silmät pyöreinä katseli koko Kartimon perhe veneen keulalla seisten lähestyvää rantaa.           Ensivaikutelma tulevasta asuinpaikasta oli hurmaava. Suoraan länteen ojentui sormimainen matala ja kapea parisataa metriä pitkä kivikkokärkinen niemi. Sen tyvellä oli majakalle johtavan tien kahden puolen kymmenkunta harmaata kalastajamökkiä, yhteen mökkiin oli laitettu juuri uusi olkikatto, joka hohti kullankeltaisena.
     Majakan takana niemen korkeimmalla kohdalla seisoi kaksikerroksinen punainen rakennus ja matalan tummanvihreän mäntymetsän reunassa toinen, matalampi talo. Niemestä oikealle levisi kilometrien mittainen vaalea hiekkaranta. Vasemmalla ranta jatkui kivikkoisena kohti seuraavaa niemeä.
     Taivas saaren yllä vetäytyi raskaaseen pilviverhoon. Vastakkaisesta suunnasta vielä kirkkaalta iltataivaalta ennen laskuaan tuhlailevasti valoaan hohkaava aurinko muutti pilven tummanpuhuvaksi. Kaikki värit muuttuivat hetkessä syvemmiksi. Lyijynvärisen pilven alapuolella seisoi tummanvihreä metsä, punaiset talot hohtivat kuin hehkuva teräs, valkoiset vuorilaudat, ruskea katto. Lähempänä harmaalla kalliolla kohosi iltavalossa flamingon värinen majakka, ympärillään vihreän varpumaton peittämä vaaleanruskea hiekka. Harmaiden mökkien merelle päin olevissa ikkunoissa heijastui auringonkajo kuin lampun valo.
     Varovasti vene lipui vaarallisten merenalaisten hiekkasärkkien ja kivisen niemenkärjen ohi satamaa kohti ja sen lyhyt ulvahdus tervehti aallonmurtajalla seisovaa pientä vastaanottajien joukkoa. Vene kääntyi aallonmurtajan ympäri, karheat köydet heitettiin laiturille ja avuliaat kädet kiinnittivät ne pollareihin.  Möljän reuna oli niin korkealla veneen partaan yläpuolella, että pienimmät lapset piti nostella laivasta vastaanottajien ojennettuihin käsiin. Railin nosti laiturille  ma
jakkamestari Frans Korpela ja siitä lähtien hän oli elämänsä loppuun asti Railille Frans-setä."



   

  MUISTOJENI MARJANIEMI
Minun ensimmäinen käyntini Hailuodossa ja Marjaniemessä noin  parikymmentä vuotta edellä kuvailemaani Kartimon perheen Marjaniemeen tuloa myöhemmin oli häkellyttävä:
 
"Lähestyessäni Marjaniemeä, jota en vielä nähnyt, ihmettelin kaukaista, epämääräistä kaikkialta ympäriltäni kuuluva matalaa kohinaa, jonka vasta vähitellen ymmärsin meren pauhuksi. Sitten alkoi nenässäni tuntua suolaisen meren sekä ilmeisesti levien, kalan ja venetervan tuoksujen outo yhdistelmä. Aivan lähellä rantaa matala mäntypuusto loppui ja eteeni levisi kaukana vaaleampaan siniseen taivaanrantaan yhtyvä tumma sinisyys. Korkealle nouseva horisontti hämmästytti. Ensimmäisen kerran elämässäni näkynyt rannaton avomeri ja Marjaniemi olivat maisema, jota en unohda.
  Majakkatornista aukesi näkyviin koko Marjaniemen kalastajakylä ja satama. Kalamökit oli rakennettu paljaaksi kivikoksi kapenevan Marjaniemen nokan tyvelle, niemeen johtavan kujan kahden puolen. Monet mökit olivat harmaita ja olkikattoisia hirsimökkejä, mutta oli joukossa uudempiakin ja joitakin juuri rakennettiin.  
Niemen oikealla puolella oli vähäisen aallonmurtajan suojaama venesatama, jossa punaisen luotsikutterin lisäksi keinahteli mainingeissa puisia kalastusveneitä. Niemen vasemmalla puolella levisi laakea hiekkaranta, 'Pohjolan Riviera'. Takana tulosuunnassa oli punainen isompi rakennus, jossa Marjaniemen luotsit ja majakkamiehet asuivat tai olivat aikaisemmin asuneet.                                                                                                   

Molemmat sitaattini ovat kirjastani Rikasta elämää. Kirjoitukseni perustuu Railin omaan kertomukseen, jonka hän taas on suurimmalta osaltaan kuullut vanhemmiltaan, mutta ainakin tuon laiturille nostamisen hän kertoo itse muistavansa edelleen hyvin. Tositapahtumien lisäksi olen käyttänyt                     matkakuvauksessani kirjallista vapautta. 
    

   Tuosta Railin rantalaiturille nostaneesta Frans Korpelasta kerrotaan Suomen majakat kirjan sivuilla 85-86, kun hän kymmenkunta vuotta ennen edellä kertomaani tapahtumaa ollessaan majakkamestarina Ulkokallassa ajelehti Ulkokallan, Marjaniemen ja Raahen välillä viisi vuorokautta jäälautalla.
Railin vanhin sisar meni naimisiin Frans Korpelan pojan, Martin, kanssa. Martti teki suurimman elämäntyönsä Kemin Ajoksessa luotsina ja luotsivanhimpana.
Joka on käynyt nykyisessä Marjaniemessä tai nähnyt siitä kuvia, ei ihmettele, miksi olen jäänyt noita entisiä aikoja kaipaamaan.

   Kuva Marjaniemen "nokasta" on otettu 1960-luvulla majakasta.


©2018 Rauno Pelkosen kotisivut / KUKA OLEN (3 alasivua) / LUOVON TYTTÖ - suntuubi.com