Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

PUROLAN JÄLKEEN RASALAAN

 

                                                                            

      Purolan jälkeen perheemme muutti vuonna 1958 tälle vaihtokauppana tulleelle tilalle, jolle annettiin nimi Rasala. Se oli pinta-alaltaan paljon suurempi ja antoi suurelle perheelle paremmat toimeentulomahdollisuudet. Liikenneyhteydet olivat paljon paremmat ja kouluiässä oleville lapsille lyheni koulumatka viidestä kilometristä noin kahteen kilometriin.  Maantie kulki aivan pellon alareunaa ja kauppa oli pellon kulmalla.  Lähes kaikki rakennukset olivat kuitenkin rappiolla, joten seuraavina vuosina riitti rakentamista. Muutaman vuoden kuluessa saatiin myös puhelin ja sähköt.
     Rasalassa vanhempani ja nuoremmat sisarukseni asuivat 1950-luvun lopulta alkaen, vanhempani kuolemiin asti. Itse en enää opiskelemaan lähtöni vuoksi Rasalassa asunut, mutta kävin kyllä paljon lomilla ja kesätöissä. Olin mm. kesän 1958 kokonaan navetanrakennustöissä, joissa poltin tumman tukkani niin valkoiseksi, että muutaman päivän vierailulle tullut morsiameni Raili ei meinannut minua tuntea.  Nykyisin tila on perikunnan käytössä yhteisenä kesänviet-topaikkana.

                                                                            Rasalan suvun laulu

Isän, äitimme armahat askeleet
ovat muistoja lapsuudestamme.
Heidän hiljalleen vuotaneet kyyneleet
jäivät mieliimme nuoruudestamme.
Näiden muistojen tie, meidät kauaksi vie.
Mennyt aika soi sielussa aina.

Nyt on aika jo viljansa korjannut,
vienyt rakkahat vanhempamme.
Saunapolku on hiljalleen ruohottunut
tyhjä tunne on rinnoissamme.
Silti yhdessä näin, käymme aamua päin.
Tulevaisuuteen toivomme luomme.

Lasten perheet on turvassa kasvaneet,
tupa taasen naurua raikuu.
Leikkipaikoilla lapset on vaihtuneet,
ilo saunarannasta kaikuu.
Kotitienoomme tää, et sä tyhjäksi jää,
lastenlapset jo kirmaavat täällä.

Kun nyt menneitä muistoja toistamme,
sävel nousee sieluistamme.
Isän, äitimme askeleet muistamme,
kiitos kumpuaa rinnoistamme.
Lapsuusmuistomme nää, jälkipolville jää,
Isän rakkaus ei jätä meitä.

(Rauno Pelkonen)

 

 

 


©2018 Rauno Pelkosen kotisivut / KUKA OLEN (3 alasivua) / SUKUTILAMME - suntuubi.com