Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

MATKOJA MAAILMALLA

                  Alppien yllä

 

   

    Kotimaan matkojen lisäksi olen yksin tai perheenjäsenteni kanssa matkustellut jonkin verran myös ulkomailla. Naapurimaiden lisäksi olen käynyt joissakin Euroopan maissa sekä Israelissa ja Tansaniassa. Sen sijaan suurien turistimäärien suosimat "ihonpolttamislomat" eivät ole kiinnostaneet.

,

   

                                                        Yö Ngorongorossa

 

   Varjot pidentyivät Ngorongoron rinteillä uhkaavasti ja tropiikin yö lähestyi nopeasti, joten aloimme nousta maasaiheimoon kuuluvan aurinkoisesti hymyilevän ja sujuvaa englantia puhuvan Edin sompailemalla nelivetomaasturilla kraatterin reunalla olevaan hotelliimme. Karkeat renkaat ruopivat yli puolen  kilometrin korkuiseen punaiseen laavarinteeseen koverrettua serpentiineinä kiemurtelevaa yksisuuntaista tietä ja nostivat pyörteilevän pölypilven, joka auton tiiviisti suljetuista ikkunoista ja ovista huolimatta pyrki tunkemaan vaatteiden jokaiseen rakoon. Onneksi kaikki valokuvauskalusto oli pantu jo päivän päätteeksi tiiviisiin suojapusseihin.

   Olimme nähneet päivän kuluessa Ngorongoron kraatterissa elävät miltei kaikki suuret Afrikan safareilla yleensä tavattavat nisäkkäät. Toivoimme tietysti näkevämme myös lähes sukupuuton partaalla olevan suippohuulisarvikuonon, joita pitäisi Ngorongorossa olla, mutta turhaan tähyilimme, edes yleisempää leveähuulisarvikuonoa ei näkynyt. Tosin joku väitti iltapäivällä nähneensä kiikarilla melkein silmänkantaman päässä sarvikuonon, ja yritin minäkin siihen suuntaan zoomilla tillistellä. Jonkin mustan laikun  ehkä kilometrin päässä näin, mutta en rohjennut sitä sarvikuonoksi väittää. Sarvikuonon näkemistä Ngorongorossa pidetään lähes varmana, mutta nyt poikkeuksellisen pitkän kuivan kauden ajaksi ne lienevät siirtyneet sieltä muualle.

 

   Hotellipoika kantoi matkalaukkuni huoneeseeni ja veti kiinni olleet ikkunaverhot auki. Koko seinän levyisestä panoraamaikkunasta aukesi eteeni maisema koko parinkymmenen kilometrin levyiseen kraatteriin. Katselupaikaltani oli huikea reilun puolen kilometrin lähes pystysuora pudotus kraatterin pohjalle, joka oli noin 1700 metriä merenpintaa korkeammalla. Kurkistelin reunan yli siis yli kahden kilometrin korkeudesta. Kraatterin kolmensadan neliökilometrin kokoa oli mahdoton silmin hahmottaa, sillä sieltä oli vaikea löytää mitään mittakaavaa.

Kraatterin etualalla hohti sinisenä noin kuuden kilometrin levyinen Magadijärvi. Olimme juuri äsken kuvailleet järven liejurannoilla muun muassa flamingoja. Suurin osa järvestä oli kuitenkin nyt kuivan kauden päättyessä valkoista suolatasankoa. Siellä täällä kraatterissa näkyi muutamia vihreitä kosteikkoja ja joenuomia, mutta suurin osa oli auringon kellanruskeaksi paahtamaa ruohikkoa. Mitään eläimiä ei tältä etäisyydeltä voinut erottaa.

Kello oli noin puoli kuusi ja pian laskevan auringon punertavat säteet heittivät kraatterin pohjalle viimeisiä hehkujaan. Kraatterin lännen puoleinen rinne oli jo jäänyt osittain varjoon ja pitkät varjokielekkeet työntyivät kohti kraatterin keskustaa.

 

   Katsoessani lähemmäksi huomasin aivan hotellin takaisessa rinteessä muutaman kymmenen metrin päässä liikettä ja kun avasin ikkunan, kuulin myös katkeavan puun rusahduksia. Tarkemmin katsoessani huomasin pensaiden takana norsun harmaanruskean ryppyisen takamuksen, ja hetken kuluttua työntyi esiin laskevan auringon viime säteiden kellanpunaisessa valossa suuren urosnorsun pää pitkine kellertävänvalkoisine hieman sisäänpäin käyrine torahampaineen. Pian se oli koko komeudessaan näkyvissä ja asteli rauhallisesti hotellin vieressä olevalle aukiolle.

Norsu kuitenkin häiriintyi muutaman kymmenen metrin päässä olevan hotellin ikkunoista pölyisiä vaatteitaan kopistelevista ja äänekkäästi puhelevista ihmisistä, jähmettyi paikalleen ja otti ylöspäin s-kirjaimen muotoiseksi käyristyneellä kärsällään vainua. Sitten se pyöräytti vihaisesti päätään, astahti askeleen sivulle ja äänekkäästi tuhauttaen puhalsi kärsästään selvästi näkyvän vesisuihkun. Hetken epäluuloisesti kärsäänsä heilauteltuaan se yritti vielä keskittyä syömään, mutta huomattuaan häiritsijöiden takia menettäneensä ruokahalunsa, löntysti takaisin pensaiden suojaan.

Kuvasin tapahtumaa huoneeni ikkunasta, välillä videokameralla välillä digijärkkärillä. Tilanne kesti kameran otospäivyrin mukaan kuutisen minuuttia, jonka aikana koko rinne ehti jäädä varjoon. Laskeva aurinko valaisi kraatterin takarinnettä vielä hetken ja pääskysparvet suhahtelivat nopeasti pimentyvällä taivaalla. Illan viimeisen kuvan otin vähän yli puoli seitsemän, jolloin oli kulunut ensimmäisistä norsukuvista noin tunti. Vielä tuolloinkin kraatterista näkyi yksityiskohtia ja tummansinisellä taivaalla  hehkui himmeästi yksinäinen pilvenhattara.

 

   Yöllä heräsin avoimen ikkunan takaa kuuluvaan kummalliseen narskuvaan ääneen. Kun katsoin taskulampulla pimeään yöhön, näin aivan hotellin seinän vieressä kaksi puhvelia syömässä kuivuuden kulottamaa ruohoa. Hetken ne ihmettelivät outoa öistä valoa ja tömistelivät sitten kauemmaksi.

Silloin kello oli vähän yli viiden ja taivaalla kumotti puolikuu seuranaan yksinäinen planeetta Venus. Kraatterin vastakkaisen reunarinteen yllä oli jo auringonnousua enteilevää punaista kajoa. Päätin, että enää en käy nukkumaan, vaan kokosin pöydästä, jakkarasta ja tyynyistä kameralle ”jalustan”, ja aloin seurata aamun edistymistä.

Parinkymmenen minuutin kuluttua klo 6:11 auringonnoususta oli jo selviä merkkejä ja siitä muutaman minuutin kuluttua sain jo hotellin lähettyvillä ruokailevista puhveleista jonkinlaisen kuvan, ennen kuin ne aamun valjetessa häipyivät kraatterin reunametsiin.

Afrikan kuuma aurinko nousi näkyviin vähän ennen puoli seitsemää.

      

     Nämä kuvat on otettu  puolen tunnin välein kello 5:45 ja 6:15 Ngorongoron kraatterin  reunalla olevan hotellin ikkunasta. Aurinkohan nousee päiväntasaa-

jalla kello 6:n aikoihin, joten vasemman puoleinen kuva on otettu ennen auringonnousua ja oikeanpuoleinen nousun jälkeen. Kuimmassakin kuvassa aurinko on niin alhaalla, että ei kuvauspaikkaan vielä näkynyt. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy kuunsirppi.

 

                Vasemmanpuoleisessa kuvassa norsu Ngorongoron rinteellä auringonlaskun aikaan noin klo 18 ja oikean puoleisessa kuvassa suunnilleen auringon nousun aikaan noin kello 6. Päiväntasaajan seudullahan päivä ja yö ovat aina lähes saman pituisia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivitetty 27.2.2017

 

 

 


©2018 Rauno Pelkosen kotisivut / MAAILMALLA (3 alasivua) - suntuubi.com