Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

VALOKUVAUSTA



Kuva vaihdettu 17.11.2008                        Tumma on tunturin rinne

 

                                                    Puoli vuosisataa Pionyristä digi-Canoniin

     Valokuvausta olen harrastanut jo reilut 50 vuotta, sillä ensimmäisen kamerani hankin nuorukaisena 1950-luvun alkupuolella melkein ensimmäisillä rahoillani, jotka olin isän kanssa metsätöissä ollessani saanut omaan käyttööni. Se oli äärimmäisen yksinkertainen Pionyr. Siinä käytettiin tietenkin 6 x 6 sentin mustavalkofilmiä, mutta sillä voi otta joko 6 x 6 sentin kuvia tai 6 x 4,5 sentin kuvia. Etsimenä oli pieni optinen etsin, valotusaikoja taisi olla vain yksi ja aukkoja kaksi. Kuvat teetin Sulkavalla Kohvakan valokuvaamossa, jonka nimen muistan vieläkin. Pionyr oli mukanani muun muassa suorittaessani asevelvollisuuttani Mikkelissä, ja minusta tuli pian lähetin tehtävien lisäksi jonkinlainen "komppanian valokuvaaja". Lähtiessäni opiskelemaan Kajaanin seminaariin kamerani jäi veljilleni ja sen myöhemmät kohtalot jäivät tuntemattomiksi.
     Opiskeluaikanani satuin rakastumaan ammattivalokuvaajaan ja menin hänen kanssaan naimisiin. Aluksi kuvailin vaimoni laadukkaalla saksalaisella paljekameralla ja toisen oman kamerani hankin opettajaksi valmistumiseni jälkeen ensimmäisessä työpaikassani 1960-luvulla. Se oli aikansa kinofilmikameroiden huippua, yksisilmäinen peiliheijastuskamera Exakta Varex IIa sen ajan kahden huippuobjektiivin kanssa . Kameran mukana tuli myös erinomainen käsikirja ja valokuvauksen oppikirja "Exakta ja pienkamerakuvaus". Exakta oli yksisilmäinen peiliheijastuskamera, jossa tuleva kuva näkyi päältä katsottavassa kuiluetsimessä, mutta valotus piti mitata erillisellä valotusmittarilla ja tarkennus piti tehdä käsin. Kun kamera laukaistiin,  peili jäi yläasentoon ja kun filmi kierrettiin käsin seuraavaan ruutuun, peili siirtyi taas tähtäysasentoon. Kyllä minä jo silläkin ja 180-millisellä Tessarilla muun muassa soitimella olevia teeriä kuvailin. Valitettavasti myin tuon itäsaksalaisen klassikon kymmeniä vuosia sitten veljelleni, eikä senkään myöhemmistä vaiheista ole tietoa.

    Seuraava kamerani oli Minoltan järjestelmä, jossa oli jo sisäinen ns. puoliautomaattinen valotusmittari. Himmenninrengasta kiertämällä piti  oikean valotuksen saamiseksi säätää kaksi viisaria päällekkäin. Lisäksi siinä oli uutuutena laukaisun jälkeen palautuva peili ja pikaviritysvipu. Seuraavissa malleissa oli  jo automaattivalotus. Voitettuani vuonna 1965 Savon Sanomien reportaashikilpailun vaihdoin voittajalle luvatun kirjoituskoneenkin Minolta-kameraan, mutta myin sen sitten toiselle veljelleni. Yksi kamera jäi minulle myös lopetettuani 1990-luvulla vakinaisen lehtiavustamisen, kun lehti ei huolinut sitä enää tekniikaltaan vanhentuneena takaisin.Tuolla takkahuoneen takanurkassa lojuu vieläkin  laukullinen Minoltan runkoja runkoa objektiiveinen, salamavaloineen ym. lisäkkeineen pölyttymässä.
     Kameramerkkini vaihdoin Canoniin 1990-luvulla, kun markkinoille tulivat ensimmäiset automaattitarkenteiset EOS-järjestelmäkamerat. Sitäkin järjestelmää minulle on jäänyt yksi laukullinen toimintakunnossa, kun 2000-luvulla siirryin tähän digijärjestelmäkauteen. Lisäksi minulla on järjestelmäkameraa helpommin aina mukana pidettävä digipokkari

 

                                                                        Tuli tuhosi  

     Alkuaikoina valokuvaukseni oli pääasiassa mustavalkokuvausta, vaikka kokeilinkin myös värikuvausta silloin vielä huippukalliille väridialle. Myöhemmin piti olla kaksi runkoa, joista toisessa oli väridia ja toisessa mustavalkofilmi. Värinegatiiville  kuvasin  hyvin harvoin  erikoistapauksissa. Mustavalkofilmit kehittelin itse milloin minkinlaisissa olosuhteissa,  eikä minulla ollut ennen 1980-lukua kunnollista  pimiötä, vaan pimiö oli tehtävä aina  jokaista kuvantekokertaa varten erikseen vessasta tai pesuhuoneesta. 
     Suurin katastrofi valokuvausharrastukselleni oli, kun työpaikkanani ja asuntonamme olleen koulun palossa vuonna 1968 paloivat myös kaikki negatiivini, sekä kaikki mv-valokuvani muutamia silloin näyttelyissa olleita näyttelykokoisia kuviani  lukuunottamatta. Onneksi valokuva-albumit pelastuivat, joissa olevista pikkukuvista olen skannannut mustavalkokuvat viime vuosina digitaaliseen muotoon. Myös silloin vielä varsin vähäiset diat sain tulipalosta pelastetuksi.


                                              Näyttely-, kilpailu- ja järjestötoimintaa

      Heti Juvalle muutettuamme vuonna 1963 liityin Juvan kamerakerhoon ja olin useita vuosia myös sen puheenjohtajana. Muutettuamme Heinävedelle perustettiin aloitteestani myös tänne kamerakerho, jonka puheenjohtajana toimin noin 15 vuotta. Olin yhden neljävuotiskauden Suomen Kameraseurojen Liiton hallituksessa. Hain ja pääsin myös Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n jäseneksi silloin, kun sinne pääsyyn tarvittiin vielä työnäyte. Nykyisinhän sinne pääsee kuka tahansa.
      Valtakunnallisiin näyttelyihin ja kilpailuihin olen osallistunut vaihtelevalla menestyksellä ja kuviani on kiertänyt ainakin noin kymmenessä maassa. Omia näyttelyitä on kotimaassa ollut useita ja myös Unkarissa on ollut yksityisnäyttely. Olen saanut muutamia Heinäveden kunnan ja Mikkelin läänin taidetoimikunnan apurahoja ja olen saanut myös Heinäveden kunnan vuoden 1991 kulttuuripalkinnon. Olen opettanut valokuvausta Juvan ja Heinäveden kansalaisopistoissa.
     Kamera kaulassa ja valokuvaus on siis ollut 1950-luvulta alkaen kiinteä osa elämääni. Olen elänyt todeksi sanonnan "joka valokuvaa, näkee enemmän ". Vakava valokuvausvirus iski minusta myös moneen nuorempaan veljeeni, eivätkä he ole siitä parantuneet.

     Tämän sivun alasivuina on erillisä kuvagalleriasivuja eri aiheista. Viidessä galleriassa on tällä hetkellä  (21.11.2008) yhteensä 150 kuvaa.
      Kuvagallerioiden kuvia saat kuvat suuremmiksi, kun klikkaat kuvaa hiiren vasemmalla painikkeella. Samalla pääset kuvia kommentoimaan ja äänestämään.

      Muistathan myös käydä katsomassa alempana linkeistä avautuvia kuviani, mm. Vastavalossa tällä hetkellä yli 2000 kuvaani. Kuvatoimistoissa olevia kuviani voi myös ostaa ko. kuvatoimiston kautta.

 

​(Päivitetty 9.2. 2017)

 

 

 

 

 


©2018 Rauno Pelkosen kotisivut / VALOKUVAUSTA (6 alasivua) - suntuubi.com